Tietoa vastasyntyneiden hyvinvoinnista
Vauvojen ja lasten hyperliikkuvuus
Lue lisää hypermobiliteetista tällä sivulla
Mitä on vauvojen ja lasten hyperliikkuvuus?
Yliliikkuvuus ilmenee, kun vauvan tai lapsen nivelet liikkuvat odotettua vapaammin tai leveämmin. Tämä riippuu usein siitä, kuinka sidekudos tukee niveliä, mikä mahdollistaa suuremman liikkeen.
Jotkut lapset, joilla on hyperliikkuvat nivelet, saattavat tuntea olonsa epävakaammaksi tietyissä asennoissa tai väsyä nopeammin toimissa, jotka vaativat voimaa tai koordinaatiota. Vanhemmat saattavat huomata erittäin taipuisia jalkoja tai suosivan leveitä tai epätavallisia istuma- tai seisoma-asentoja.
On tärkeää tukea motorista kehitystä. Pelit, jotka rakentavat voimaa, tasapainoa ja vakautta, voivat auttaa lasta tuntemaan itsevarmuutta liikkeisiinsä. Voi myös olla hyödyllistä välttää pysymistä äärimmäisissä nivelasennoissa liian pitkään kannustamalla hellävaraisesti erilaisia asentoja päivittäisten toimien aikana.
Siirry osioon [Näytä]
Miten hypermobiliteetti arvioidaan?
Nivelleveys muuttuu iän, sukupuolen ja kehityksen mukaan. Vastasyntyneiden ja pienten lasten osalta arviointi on kliininen ja siinä otetaan huomioon motoriset virstanpylväät, voima, kipu, vakaus ja toiminta suhteessa ikään. Vanhempien ei tarvitse painaa niveliä kokonaan testatakseen liikkuvuuttaan.
Beighton-pisteet voivat auttaa arvioimaan yleistynyttä hyperliikkuvuutta lapsilla 5-vuotiaasta biologiseen kypsyyteen. Sitä ei ole suunniteltu vauvojen tai nuorempien lasten diagnosointiin, ja jopa vanhemmilla lapsilla se on vain osa kuvaa.
Joustavuus ilman kipua tai rajoituksia on usein normaali vaihtoehto. Sidekudossairauden diagnoosi edellyttää muita kliinisiä ominaisuuksia ja on lastenlääkärin tai erikoislääkärin vastuulla.
Mitä vanhemmat voivat huomioida?
Taipuisat nivelet, litteät jalat tai ”W”-istuma-asento voivat ilmaantua myös normaalissa kehityksessä, eivätkä ne sinänsä osoita sairautta tai kaipaa korjausta. On hyödyllisempää tarkkailla, tunteeko lapsi kipua, väsyykö hän merkittävästi tai vältteleekö aiemmin tekemiään toimintoja.
Milloin arviointia pyydetään?
Keskustele lastenlääkärisi kanssa, jos sinulla on jatkuvaa kipua, toistuvia dislokaatioita tai subluksaatioita, heikkoutta, motoristen taitojen heikkenemistä, epätavallisia kaatumisia, nivelten turvotusta tai rajoituksia leikissä, koulussa tai päivittäisessä toiminnassa.
Mitä vanhemmat voivat tehdä?
Kannusta monipuoliseen, mukavaan ja ikään sopivaan leikkiin antamalla lapsen vaihtaa asentoa spontaanisti. Ei ole tarpeen kieltää ”W”-asentoa, jos se on mukava, eikä tukea manuaalisesti lantiota tai polvia tai pakottaa asentoa ilman yksilöllistä arviointia.
Jalkineiden tulee olla ennen kaikkea oikean kokoisia, mukavia ja toimintaan sopivia. Erikoisjalkineita, lisäosia tai erityisiä harjoituksia tulisi suositella vain, kun ammattilainen on tunnistanut toiminnallisen tarpeen.
Millainen tuki voi olla hyödyllistä?
Ei rutiinihoitoa, jos ei ole valituksia
Joustava lapsi, jolla ei ole kipua tai rajoituksia, ei usein tarvitse hoitoa. Selkeä tieto, normaali toiminta ja kehityksen havainnointi voivat riittää.
Lastenlääkäri tai erikoislääkäri
Lastenlääkäri arvioi kipua, kehitystä ja mahdollisia merkkejä laajemmasta tilasta. Tarvittaessa voit tilata tutkimuksia tai ohjata lapsen sopivalle asiantuntijalle.
Lasten fysioterapia
Kun oireet rajoittavat toimintaa, lasten fysioterapeutti voi tarjota vahvuus-, motoriikka-, tasapaino- ja proprioseptiotoimintaa, jotka on räätälöity lapsen iän ja tavoitteiden mukaan.
Manuaaliset hoidot
Käsittelyt eivät muuta sidekudoksen perinnöllistä löysyyttä, eikä niitä tule ehdottaa rutiinimenetelmäksi nivelten ”stabiloimiseksi”. Kaikilla toimenpiteillä on oltava selkeä toiminnallinen tavoite, lapsen mukavuutta kunnioitettava, ja se on koordinoitava lasten arvioinnin kanssa.
