Lue lisää

Selkäydinkanavan ahtauma

Selkäydinkanavan ahtauma (spinaalistenoosi) on tila , jossa selkäydinkanava, joka sisältää selkäytimen ja hermojuuret, ahtautuu. Tila on yleinen, ja useimmilla se on oireeton. Joissakin tapauksissa ahtauma voi kuitenkin aiheuttaa hermoihin jatkuvaa painetta, mikä voi johtaa kipuun, tunnottomuuteen ja jalkojen tai käsien toimintakyvyn heikkenemiseen ahtauman sijainnista riippuen. Spinaalistenoosia esiintyy useimmiten joko kaularangassa tai lannerangassa eli niskan tai alaselän alueella. Hoito riippuu ahtauman vaikeusasteesta. Hoitovaihtoehtoja ovat muun muassa kuntoutus, manuaalinen terapia, kipulääkitys ja vaikeammissa tapauksissa leikkaus, jonka tarkoituksena on vähentää selkäytimeen tai hermoihin kohdistuvaa painetta. Kaikkia näitä hoitovaihtoehtoja käsitellään tarkemmin tässä artikkelissa. (1)

Selkärangan anatomia ja selkäydinkanavan ahtauman ymmärtäminen

Selkäydin on aivojen ja aivorungon jatke. Selkäranka on monimutkainen rakenne, joka koostuu 33 nikamasta. Nikamat muodostavat selkäytimen ympärille suojaavan kanavan ja tukevat samalla kehon liikettä ja vakautta. Nikamien välissä on rustoisia välilevyjä, jotka vaimentavat iskuja, sekä pieniä fasettiniveliksi kutsuttuja niveliä, jotka mahdollistavat liikkumisen. Iän myötä monille ihmisille kehittyy rappeuttavia muutoksia sekä välilevyihin että niveliin. Nämä muutokset voivat aiheuttaa selkäydinkanavan ahtaumaa erityisesti alaselässä ja niskassa, joissa selkäranka liikkuu enemmän ja altistuu suuremmalle kuormitukselle.

Selkäranka jaetaan viiteen pääalueeseen:

  • Kaularanka: Seitsemän kaulanikamaa, C1–C7, sijaitsevat selkärangan yläosassa, tukevat pään liikkeitä ja suojaavat selkäytimen yläosaa. Tämä alue on erityisen liikkuva, mutta se on myös altis kulumiselle ja vammoille, jotka voivat johtaa kaularangan ahtaumaan. Oireita voivat olla niskakipu, lihasvoiman heikkeneminen ja käsien tuntohäiriöt.
  • Rintaranka: 12 rintanikamaa, T1–T12, muodostavat selkärangan vakaamman osan, koska ne ovat yhteydessä kylkiluihin. Rintarangan rajallisen liikkuvuuden vuoksi ahtauma on tällä alueella harvinainen.
  • Lanneranka: Viisi lannenikamaa, L1–L5, ovat suuria ja vahvoja, ja ne tukevat kehon painoa. Lanneranka on erityisen altis rappeuttaville muutoksille, kuten nivelrikolle, ja se on yksi yleisimmistä selkäydinkanavan ahtauman sijainneista. Kanavan ahtautuminen voi puristaa hermojuuria ja aiheuttaa alaselkäkipua, iskiasoireita, jalkoihin säteilevää kipua, lihasheikkoutta ja alaraajojen tuntomuutoksia.
  • Ristiluu: Viisi ristinikamaa, S1–S5, ovat sulautuneet yhteen luuksi, ristiluuksi, joka yhdistää selkärangan lantioon. Ristiluun alueen ahtauma on harvinainen, mutta tämän alueen muutokset voivat vaikuttaa lantion toimintaan.
  • Häntäluu: Neljä alinta nikamaa muodostavat häntäluun, jonka merkitys liikkumisessa ja hermojen suojaamisessa on vähäinen.
Siirry osioon [Näytä]

    Selkäydinkanavan ahtauman syyt ja riskitekijät

    Selkäydinkanavan ahtauma kehittyy useimmiten ikääntymiseen liittyvien muutosten seurauksena. Selkärangan rakenteet muuttuvat vähitellen, ja esimerkiksi nivelrikko, luupiikkien muodostuminen sekä nivelsiteiden paksuuntuminen voivat kaventaa selkäydinkanavaa ja vähentää hermoille jäävää tilaa.

    Ahtauman syntyyn voivat vaikuttaa useat eri tekijät. Tärkeimpiä syitä ja riskitekijöitä ovat:

    • Ikääntymiseen liittyvät muutokset: Nivelsiteet voivat paksuuntua, nikamien reunoille voi muodostua luupiikkejä eli osteofyyttejä, ja välilevyt voivat menettää kimmoisuuttaan ja madaltua.
    • Välilevytyrät ja nikamasiirtymä: Välilevyn pullistuma tai tyrä voi painaa hermojuuria. Myös nikaman siirtyminen pois normaalista asennostaan eli spondylolisteesi voi ahtauttaa selkäydinkanavaa tai hermojen kulkureittejä.
    • Selkärangan nivelsairaudet: Nivelrikko ja nivelreuma voivat aiheuttaa muutoksia selkärangan nivelissä ja osaltaan edistää kanavan ahtautumista.
    • Synnynnäiset ja perinnölliset tekijät: Selkäydinkanava voi olla jo syntymästä lähtien tavallista kapeampi. Myös skolioosi ja tietyt perinnölliset sairaudet, kuten akondroplasia, voivat lisätä ahtauman riskiä.
    • Muut syyt: Selkäydinkanavan ahtautumista voivat aiheuttaa myös kasvaimet, murtumat, Pagetin luutauti ja selkärangan nivelsiteiden kalkkeutuminen. (2)

    Selkäydinkanavan ahtauman oireet ja merkit

    Selkäydinkanavan ahtauman tyypilliset oireet voivat vaihdella sen mukaan, esiintyykö ahtauma lannerangassa (lannerangan ahtauma) vai kaularangassa (kaularangan ahtauma). Oireiden voimakkuus vaihtelee myös ahtauman vaikeusasteen mukaan.

    Seuraavassa on yhteenveto yleisimmistä oireista.

    Selkäydinkanavan ahtauman yleiset oireet (3)

    • Kipu: Kipua esiintyy usein selässä tai niskassa. Kipu voi pahentua seistessä tai kävellessä.
    • Säteilevä kipu (iskiasoireet): Kipu voi säteillä alaselästä pakaroihin ja jalkoihin.
    • Tuntohäiriöt: Tunto voi heikentyä, tai käsissä, käsivarsissa, jaloissa tai jalkaterissä voi esiintyä pistelyä ja kihelmöintiä.
    • Lihasheikkous: Lihasvoima voi heikentyä erityisesti jaloissa tai käsissä, mikä voi vaikeuttaa tasapainon ylläpitämistä ja liikkumista.

    Kaularangan selkäydinkanavan ahtauman oireet (2)

    • Niskakipu: Niskakipuun voi liittyä päänsärkyä tai niskan lihasjännitystä.
    • Hienomotoriikan vaikeudet: Tarkkoja käden liikkeitä voi olla vaikea suorittaa, mikä voi hankaloittaa esimerkiksi kirjoittamista tai vaatteiden napittamista.

    Lannerangan selkäydinkanavan ahtauman oireet (3)

    • Alaselkäkipu: Alaselässä voi tuntua kipua, jäykkyyttä tai puristavaa tunnetta.
    • Iskiasoireet: Kipu voi säteillä pakaroihin, reisiin ja usein aina jalkateriin asti.
    • Koordinaatiovaikeudet: Tasapainon ja liikkeiden hallinnan vaikeudet voivat hankaloittaa kävelyä.
    • Oireiden paheneminen rasituksessa: Oireet voivat pahentua kävellessä tai seistessä ja helpottaa levossa tai istuessa.
    • Jalkojen väsyminen ja krampit: Jalat voivat väsyä tai kramppailla erityisesti pitkään kävellessä tai seistessä. Tätä kutsutaan neurogeeniseksi katkokävelyksi.

    Konservatiiviset hoitovaihtoehdot: lääkitys, osteopatia ja elämäntapamuutokset

    Steroidipistoksia käytetään toisinaan selkäydinkanavan ahtauman hoidossa, mutta niiden ei ole osoitettu lievittävän oireita lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Ne eivät myöskään näytä tuovan lisähyötyä verrattuna pelkkiin paikallispuudutteisiin. Koska steroidipistoksilla voi olla haittavaikutuksia, niitä ei siksi suositella ensisijaiseksi hoitovaihtoehdoksi. (7)

    Liikunnan ja harjoittelun tulisi olla tärkeä osa selkäydinkanavan ahtauman hoitoa, sillä ne voivat lievittää kipua, pidentää kävelymatkaa, parantaa fyysistä toimintakykyä ja tuoda muita terveyshyötyjä. Ohjattu harjoittelu voi olla tehokkaampaa kuin itsenäinen harjoittelu. Fysioterapeutin tai osteopaatin ohjauksessa harjoittelevat saattavat saavuttaa suurempia parannuksia toimintakyvyssä ja kivun lievittymisessä kuin ilman ammattilaisen tukea harjoittelevat. Tutkimusten mukaan säännöllinen harjoittelu voi tuoda merkittävää ja pitkäkestoista helpotusta kipuun sekä parantaa toimintakykyä 59–81 prosentilla harjoittelijoista. (8) (9)

    Manuaalista terapiaa ja harjoittelua käytetään usein yhdessä, minkä vuoksi niiden yksittäisiä vaikutuksia on vaikea erottaa toisistaan. Molempia hoitomuotoja pidetään suhteellisen turvallisina, ja haittavaikutukset rajoittuvat yleensä lyhytaikaiseen arkuuteen. Joillekin manuaalinen terapia voi tuntua miellyttävältä ja helpottaa liikkumista, mikä voi lisätä luottamusta oman kehon toimintakykyyn. (9)

    Osteopaattinen hoito perustuu manuaaliseen eli käsin tehtävään hoitoon, jossa huomioidaan kehon rakenteiden ja toimintojen välinen yhteys. Osteopaatit käyttävät erilaisia tekniikoita, kuten nivelten mobilisointia, pehmytkudosten käsittelyä ja harjoitteita, joiden tavoitteena on parantaa liikkuvuutta, lievittää kipua ja tukea kehon luonnollisia paranemisprosesseja. Hoidon tavoitteena on lievittää oireita, parantaa toimintakykyä ja edistää yleistä elämänlaatua.

    Selkäydinkanavan ahtauman leikkaushoito

    Selkäydinkanavan ahtauman tavallisin leikkaushoito on dekompressioleikkaus. Leikkauksen tavoitteena on tehdä selkäydinkanavaan lisää tilaa hermoille. Tämä tehdään poistamalla hermoja painavaa luukudosta ja tarvittaessa paksuuntuneita nivelsiteitä. Leikkauksen toteutustapa riippuu ahtauman sijainnista ja vaikeusasteesta.

    Lannerangan ahtauman avarrusleikkaus tehdään yleensä nukutuksessa, ja se kestää tavallisesti 1–2 tuntia ahtauman laajuudesta riippuen. Sairaalassa ollaan yleensä 0–2 vuorokautta. Kevyeen työhön voi tavallisesti palata 2–6 viikon kuluttua, mutta toipuminen ja työhön paluu riippuvat yksilöllisestä tilanteesta ja työn kuormittavuudesta. (10)

    Vain pieni osa selkäydinkanavan ahtaumaa sairastavista tarvitsee leikkaushoitoa, sillä konservatiivisilla hoitomenetelmillä saavutetaan usein hyviä tuloksia, ja niiden haittavaikutukset ovat yleensä vähäisiä. Leikkauksen jälkeen haittavaikutuksia esiintyy kuitenkin 10–24 prosentilla leikatuista, ja jopa 17 prosenttia tarvitsee uuden leikkauksen ensimmäisten neljän vuoden aikana.

    Leikkaus voi silti olla tarpeellinen hoitovaihtoehto. Sitä tulisi harkita erityisesti silloin, kun pidempään jatkuneet konservatiiviset hoitokeinot, kuten kuntoutus, ohjaus ja elämäntapamuutokset, eivät ole tuottaneet riittävää helpotusta. Lisäksi leikkausta harkittaessa voidaan ottaa huomioon seuraavat oireet: (11) (12)

    • Suolen, virtsarakon tai seksuaalitoimintojen hallinnan heikkeneminen.

    • Vaikeat tuntomuutokset, jotka eivät lievity ajan myötä.

    • Tunnon heikkeneminen ratsupaikka-alueella eli sukuelinten, välilihan ja reisien sisäpintojen alueella.

    • Vaikea lihasheikkous esimerkiksi käsissä tai jaloissa.

    Jos sinulla ilmenee jokin näistä oireista, se ei välttämättä tarkoita, että tarvitset leikkaushoitoa, mutta tilanteen tarkempi tutkiminen on aiheellista.

    Tärkeää: Uudet virtsaamis- tai ulostamishäiriöt, ratsupaikka-alueen tunnottomuus tai nopeasti paheneva lihasheikkous edellyttävät välitöntä lääkärin arviota. Näiden oireiden ilmetessä on tärkeää hakeutua heti hoitoon.

    Yleiset liitännäisvaivat

    Selkäydinkanavan ahtauma
    Vauvojen ja lasten hyperliikkuvuus
    Vauvojen ja lasten lihasjännitys tai epätasapaino
    Modic-muutokset
    levytyrä
    Spondylartriitti
    siivekäs lapaluu
    Kylkiluun ruhje

    Diagnostiset tutkimusmenetelmät: magneettikuvaus, tietokonekerroskuvaus ja röntgenkuvaus

    Taudinmääritys perustuu sairaushistoriaasi sekä lääkärin tekemään neurologiseen tutkimukseen, jossa arvioidaan hermoston toimintaa. Joissakin tapauksissa sinut voidaan ohjata magneettikuvaukseen (MRI) tai tietokonetomografiaan (TT) diagnoosin varmistamiseksi. Näin toimitaan usein silloin, kun oireet ovat voimakkaita ja pahenevia ja niihin liittyy kipua, raajoihin säteilevää kipua, heikentynyttä tuntoa ja/tai lihasvoiman heikkenemistä käsissä tai jaloissa. (4)

    Jos sinulla on alaselän tai niskan kipua, johon joko liittyy tai ei liity säteilyoireita, kuvantamistutkimusta ei yleensä suositella ensisijaiseksi tutkimukseksi. Tämä johtuu siitä, että kuvantamisessa havaitut muutokset eivät aina vastaa oireiden voimakkuutta tai laatua. Kuvissa näkyvät muutokset eivät myöskään välttämättä ole kivun syy.

    Eräässä tutkimuksessa magneettikuvattiin 67 henkilöä, joilla ei ollut kipuja. Alle 60-vuotiaista 20 prosentilla todettiin välilevytyrä, ja yhdellä henkilöllä oli selkäydinkanavan ahtauma. Yli 60-vuotiaiden ryhmässä välilevytyrä todettiin 36 prosentilla ja selkäydinkanavan ahtauma 21 prosentilla. (5)

    Samankaltainen tutkimus, jossa saatiin vastaavia tuloksia, tehtiin myös oireettomille henkilöille. Tutkimuksessa tarkasteltiin muun muassa kaularangan selkäydinkanavan ahtaumaa. (6)

    Tulokset osoittivat, ettei kuvantamislöydösten ja osallistujien oireiden välillä ollut usein selvää yhteyttä. Tämä tarkoittaa, että selkäydinkanavan ahtauma voi näkyä kuvantamistutkimuksessa ilman, että se aiheuttaa oireita. Vastaavasti oireita voi esiintyä, vaikka kuvantamistutkimuksessa ei havaittaisi merkkejä selkäydinkanavan ahtaumasta.

    Selkäydinkanavan ahtauman ja iskiasoireiden välinen yhteys

    Selkäydinkanavan ahtauman ja iskiasoireiden välinen yhteys perustuu siihen, että selkäydinkanavan ahtautuminen voi aiheuttaa painetta hermoihin, jotka kulkevat selkäytimestä alaraajoihin. Hermoihin kohdistuva paine voi aiheuttaa iskiasoireita eli kipua, tuntomuutoksia ja lihasheikkoutta pakaroissa ja jaloissa. Nämä oireet johtuvat usein iskiashermon ärsytyksestä tai puristuksesta.

    Vaikka molemmat tilat voivat aiheuttaa kipua ja tuntomuutoksia jaloissa, iskiasoireiden taustalla on usein välilevytyrä, iskiashermon puristuminen lihaksen vuoksi (esimerkiksi piriformis-oireyhtymä) tai jokin muu hermopuristus. Selkäydinkanavan ahtauma puolestaan tarkoittaa selkäydinkanavan rakenteellista ahtautumista, jonka taustalla ovat usein luupiikit eli osteofyytit tai nivelmuutokset. Selkäydinkanavan ahtauma voi kuitenkin aiheuttaa iskiasoireita, jos ahtauma painaa hermojuuria tai muita alaraajoihin kulkevia hermoja.

    Molempien tilojen hoito on usein samankaltaista, sillä tavoitteena on vähentää hermoihin kohdistuvaa painetta sekä lievittää kipua ja tuntomuutoksia.

    Selkäydinkanavan ahtauman ehkäisy ja vinkkejä arjessa selviytymiseen

    Säännöllinen liikunta ja lihasvoimaharjoittelu

    Liikunta, erityisesti lihasvoima- ja keskivartalon hallintaa kehittävät harjoitukset, voivat parantaa selkärangan tukilihasten toimintaa ja vähentää kuormitusta oireilevilla alueilla.

    Kestävyysliikunta, kuten kävely, pyöräily ja soutu, edistää lihasten ja nivelten verenkiertoa sekä vähentää jäykkyyttä. Tämä voi helpottaa kipua ja parantaa liikkuvuutta.

    Venyttely ja liikkuvuusharjoitukset

    Alaselän, lonkkien ja takareisien venyttely- ja liikkuvuusharjoitukset voivat lievittää lihasjännitystä ja helpottaa oireita.

    Manuaalinen terapia

    Manuaalinen terapia voi joillakin parantaa selän tai niskan liikkuvuutta, lievittää koettua kipua ja vähentää liikkumiseen liittyvää pelkoa.

    Ryhti ja ergonomia

    Hyvään asentoon ja ergonomiaan kiinnittäminen arjessa voi vähentää selkärankaan ja hermoihin kohdistuvaa tarpeetonta kuormitusta. Käytä oikeaa nostotekniikkaa ja harkitse työpisteen ergonomisia muutoksia selän tukemiseksi.

    Painonhallinta ja ruokavaliomuutokset

    Terveellisen painon ylläpitäminen vähentää selkärankaan kohdistuvaa kuormitusta ja voi helpottaa selkäydinkanavan ahtauman oireita. Kasviksia, hedelmiä, täysjyväviljaa ja terveellisiä rasvoja sisältävä ruokavalio tukee yleistä terveyttä ja voi auttaa hillitsemään elimistön tulehdustiloja.

    Kivunlievitys

    Kipulääkkeet ja tulehduskipulääkkeet, kuten NSAID-lääkkeet, voivat auttaa kivun lyhytaikaisessa lievityksessä. Pitkäaikaista käyttöä tulee kuitenkin välttää mahdollisten haittavaikutusten vuoksi. Myös lämpö- ja kylmähoito sekä hieronta voivat lievittää kipua ja parantaa liikkuvuutta.

    Kuuntele kehoasi

    On tärkeää löytää sopiva tasapaino liikkumisen ja levon välillä. Liiallinen rasitus voi pahentaa oireita, kun taas kohtuullinen liikunta voi olla hyödyllistä. Päivittäiset askareet kannattaa tarvittaessa jakaa pienempiin osiin ja pitää riittävästi taukoja.

    Harkitse psykologista tukea

    Kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) ja tietoisuustaitoharjoitukset (mindfulness) voivat auttaa kroonisen kivun hallinnassa vähentämällä stressiä ja tukemalla myönteisempää suhtautumista kivun kanssa elämiseen.

    Näiden keinojen avulla voidaan parantaa selkäydinkanavan ahtaumaa sairastavien elämänlaatua ja mahdollisesti vähentää lääkehoidon tarvetta.

    Kirjallisuus

    1. Spinaalistenoosi – Terveyskirjasto.fi [Internet]. 2026.
    2. Spinal stenosis – National Institutes of Health [Internet].
    3. Munakomi S, Foris LA, Varacallo M. Spinal Stenosis and Neurogenic Claudication. In: StatPearls [Internet]. Treasure Island (FL): StatPearls Publishing; 2024 [viitattu 3.11.2024]. Saatavilla: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK430872/
    4. Comer C, Ammendolia C, Battié MC, Bussières A, Fairbank J, Haig A ym. Consensus on a standardised treatment pathway algorithm for lumbar spinal stenosis: an international Delphi study. BMC Musculoskelet Disord. 2022;23(1):550.
    5. Boden SD, Davis DO, Dina TS, Patronas NJ, Wiesel SW. Abnormal magnetic-resonance scans of the lumbar spine in asymptomatic subjects. A prospective investigation. J Bone Joint Surg Am. 1990;72(3):403–8.
    6. Boden SD, McCowin PR, Davis DO, Dina TS, Mark AS, Wiesel S. Abnormal magnetic-resonance scans of the cervical spine in asymptomatic subjects. A prospective investigation. J Bone Joint Surg Am. 1990;72(8):1178–84.
    7. Wessberg P, Frennered K. Central lumbar spinal stenosis: natural history of non-surgical patients. Eur Spine J. 2017;26(10):2536–42.
    8. Ammendolia C, Côté P, Southerst D, Schneider M, Budgell B, Bombardier C ym. Comprehensive nonsurgical treatment versus self-directed care to improve walking ability in lumbar spinal stenosis: a randomized trial. Arch Phys Med Rehabil. 2018;99(12):2408–2419.e2.
    9. Ammendolia C, Hofkirchner C, Plener J, Bussières A, Schneider MJ, Young JJ ym. Non-operative treatment for lumbar spinal stenosis with neurogenic claudication: an updated systematic review. BMJ Open. 2022;12(1):e057724.
    10. Lannerangan spinaalistenoosi ja hermojen avarrus- Neurokirurgi.fi
    11. Zaina F, Tomkins-Lane C, Carragee E, Negrini S. Surgical versus non-surgical treatment for lumbar spinal stenosis. Cochrane Database Syst Rev. 2016;(1):CD010264.
    12. Deyo RA, Martin BI, Kreuter W, Jarvik JG, Angier H, Mirza SK. Revision surgery following operations for lumbar stenosis. J Bone Joint Surg Am. 2011;93(21):1979–86.