Spondylartriitti

Missä tulehdus voi ilmaantua

Spondyloartriitissa tulehdus voi vaikuttaa sacroiliac-niveliin, selkärangaan, enteseihin eli kohtiin, joissa jänteet ja nivelsiteet asettuvat luuhun, sekä ääreisniveliin. Tila vaihtelee ihmisten ja alatyyppien välillä, eikä se rajoitu levyn ja nikaman väliseen kosketuskohtaan.

Eroosiota ja uuden luun muodostumista voi esiintyä jatkuvassa aksiaalisessa spondylartriitissa. Syndesmofyytit ovat luusiltoja, jotka liittyvät tähän tulehdusprosessiin; Ne eivät ole synonyymejä degeneratiivisille muutoksille tyypillisille osteofyyteille. Joillakin ihmisillä syndesmofyytit voivat edistää jäykkyyttä ja ankyloosia, mutta selkärangan fuusio ei ole väistämätön seuraus.

Selkärangan anatomia ja aksiaalinen spondylartriitti

Selkärangassa on 7 kaulanikamaa, 12 rintanikamaa ja 5 lannenikamaa, joita seuraavat ristiluu ja häntäluu. Ristiluu koostuu yleensä viidestä yhteensulautuneesta nikamasta; Kärkinikamien lukumäärä voi vaihdella. Välilevyt erottavat C2-C3 alueen liikkuvat nikamakappaleet alaspäin: atlasen ja akselin C1 ja C2 välissä ei ole levyä.

Aksiaalisessa spondyloartriitissa tyypillisiä paikkoja ovat pääasiassa sacroiliac-nivelet ja selkärangan enteesit. Tulehdukselliset syndesmofyytit on erotettava rappeuttavista osteofyyteistä. Pitkälle edenneen taudin yhteydessä joillekin ihmisille kehittyy huomattavaa jäykkyyttä tai muutoksia kaarevuuksissa, mutta asteittain nojaava asento ei edusta taudin väistämätöntä kulkua.

Syyt, alttius ja HLA-B27

Spondyloartriitin tarkkaa syytä ei tunneta. Geneettinen taipumus ja ympäristö- tai immunologiset tekijät vaikuttavat eriasteisesti; assosiaatio HLA-B27:n kanssa on erityisen merkityksellinen aksiaalisessa muodossa.

HLA-B27-testaus voi tukea kliinistä arviointia ja luokittelua, mutta se ei vahvista tai sulje pois sairautta yksinään. Monet positiiviset ihmiset eivät kehitä nivelrikkoa, ja henkilö, jolla on spondylartriitti, voi olla HLA-B27-negatiivinen.

Spondylartriitin merkit ja oireet

Aksiaalinen spondylartriitti voi aiheuttaa kipua alaselässä tai pakaroissa, jäykkyyttä aamulla ja kipua öisin, usein ennen 45 vuoden ikää alkavaa. Liikkeet voivat helpottaa, mutta mikään ominaisuus ei vahvista diagnoosia tai erota tilaa luotettavasti iskiassta.

Myös raajoissa voi olla niveltulehdusta, kipua jänteen kiinnityskohdissa tai turvotusta. kokonaisesta sormesta. Psoriasis, tulehduksellinen suolistosairaus ja sukuhistoria voivat ohjata reumatologista arviointia; Kaikki nämä sairaudet sairastavat ihmiset eivät kehitä spondylartriittia.

Punaiset, kipeät silmät, valoherkkyys tai näön hämärtyminen vaativat silmän arvioinnin samana päivänä mahdollisen uveiitin havaitsemiseksi.

Rintakipua ei pitäisi automaattisesti katsoa niveltulehdukseksi. Jos sinulla on äkillistä painetta, hengitysvaikeuksia, hikoilua tai huomattavaa epämukavuutta, soita 112.

Kuinka diagnoosi tehdään

Diagnoosin tekee lääkäri, usein reumatologi, ja ottaa huomioon oireiden historian, alkamisiän, selkärangan ja ristiluun nivelten tutkimuksen, mahdolliset perifeeriset tai nivelen ulkopuoliset oireet, verikokeet ja kuvantamisen.

• C-reaktiivinen proteiini ja erytrosyyttien sedimentaationopeus voivat olla normaalit myös spondylartriittia esiintyessä.
• Negatiivinen HLA-B27-tulos ei sulje pois sairautta.
• Tavallinen sacroiliac-nivelten röntgenkuvaus ei sulje pois ei-radiografista aksiaalista spondylartriittia; Kun epäilys jatkuu, asiantuntija voi arvioida magneettikuvauksen sopivalla protokollalla.

Luokittelukriteerit auttavat tutkimusta ja voivat tukea kliinistä päättelyä, mutta ne eivät ole luettelo itsediagnoosista eivätkä korvaa asiantuntija-arviota.

Erottele spondylartriitti muista kivun syistä

Yökipu, aamujäykkyys, pakaran kipu ja paraneminen liikkeen myötä voivat herättää epäilyksiä tulehduskomponentista, mutta mikään näistä piirteistä ei ole yksinään diagnostinen. Levy-, hermojuuri-, fasetti- tai lonkkakipu voi myös muuttua aktiivisuuden ja levon myötä.

Levytyrä voi aiheuttaa säteilevää kipua, pistelyä tai heikkoutta; Lonkkasairaudet voivat rajoittaa lonkan liikettä, mutta selkärangan liikkuvuus ei välttämättä ole normaalia. Oireet ja löydökset menevät usein päällekkäin, joten erottelu edellyttää historiaa, kliinistä tutkimusta ja tarvittaessa erityisiä tutkimuksia.

Sairauden hoito ja valvonta

Suunnitelma sovitaan reumatologin kanssa ja se mukautetaan henkilön aksiaaliseen tai perifeeriseen muotoon, sairauden aktiivisuuteen, muihin olosuhteisiin ja mieltymyksiin. Tieto, fyysinen aktiivisuus ja yksilöllinen terapeuttinen harjoittelu ovat keskeisiä komponentteja; Fysioterapeutti voi auttaa valitsemaan sopivan liikkuvuuden, voiman ja aerobisen toiminnan.

Ei-steroidisia tulehduskipulääkkeitä voidaan käyttää kivun ja jäykkyyden hoitoon, kun se sopii henkilölle, pienimmällä tehokkaalla annoksella ja riskinhallinnan kanssa. Jos sairaus pysyy aktiivisena, asiantuntija voi arvioida tiettyjä biologisia tai synteettisiä huumeita indikaatioiden ja seurannan mukaan. Perinteisillä reumalääkkeillä voi olla merkitystä perifeerisissä nivelissä, mutta ne eivät yksinään pysty luotettavasti hallitsemaan aksiaalista sairautta.

Liikunta voi parantaa toimintaa, liikkuvuutta ja hyvinvointia; Se ei estä epämuodostumia, eikä sitä pidä kuvata tulehduksen hoitamiseksi vapauttamalla hormoneja.

Milloin leikkausta voidaan harkita

Leikkaus ei ole rutiinihoito aksiaalisen spondyloartriitin kivulle, eikä se hallitse systeemistä tulehdusta. Suurin osa ihmisistä hoidetaan reumahoidolla, liikunnalla ja seurannalla.

Tietyissä tapauksissa voidaan harkita lonkan tekoniveltä, jos nivel on vakavasti vaurioitunut, tai korjaavaa leikkausta vakavan selkärangan epämuodostuman vuoksi. Selkärangan murtuma voi olla epävakaa jopa näennäisen vaatimattoman trauman jälkeen ja vaatii asiantuntijaryhmän kiireellistä arviointia. Intervention tyyppi ja tavoite riippuvat tietystä rakenteellisesta ongelmasta, ei yksinkertaisesta diagnoosin olemassaolosta.

Päivittäinen toiminta ja spondylartriitti

Yksilöllinen aktiivisuus ja liikunta ovat osa hoitoa sekä lääkehoito tarvittaessa. Pahenemisjaksojen aikana pienemmät kuormat tai erilaiset toiminnot voivat olla tarpeen; jatkuva huononeminen pakottaa ohjelmaa tarkistamaan.

Liikkuvuutta, ryhtiä, voimaa ja aerobista suorituskykyä harjoitellaan yksilöllisiä rajoituksia kunnioittaen. Älä pakota jäykän, selkärangan tai osteoporoosin aiheuttamaa selkärangan ojentamista tai muita asentoja. Lämmin kylpy voi lievittää jäykkyyttä, mutta se ei osoita tulehduksen vähenemistä.

Uusi selkäkipu lievänkin trauman jälkeen vaatii kiireellistä arviointia, kun selkäranka on jäykkä tai hauras. Älä jatka manipulointia tai venyttelyä ennen kuin murtuma on harkittu.

Evoluutio ja elämä spondylartriitin kanssa

Taudin kulku vaihtelee: joillain ihmisillä on ajoittaisia ​​oireita, toisilla jatkuva tai etenevä sairaus. Kipua, väsymystä, liikkuvuutta ja kykyä suorittaa päivittäisiä toimintoja ei voida ennustaa yhdellä prosentilla.

Oikea-aikainen diagnoosi, säännöllinen seuranta reumatologilla, tulehdustoiminnan hoito ja mukautettu liikunta voivat auttaa suojaamaan toimintaa ja elämänlaatua. Suunnitelmassa tulee ottaa huomioon myös silmien, ihon, suolen, perifeeristen nivelten, luiden ja sydän- ja verisuoniterveys tarvittaessa. Uudet oireet tai merkittävä muutos edellyttävät uudelleenarviointia sen sijaan, että ne olisivat osa normaalia kulkua.