Näkökulmat
Skolioosi
Lisätietoja skolioosista ja selän kaarevuudesta tällä sivulla.
Siirry osioon [Näytä]
Skolioosi
Skolioosi on suhteellisen yleinen sairaus. Jopa 3–5 prosentilla lapsista on skolioosi. Se ei kuitenkaan aina aiheuta oireita ja vain noin 0,4 % tarvitsee hoitoa epämukavuuden ja kivun vuoksi. Altimus on paljon suurempi tytöillä, joilla se voi olla jopa kymmenen kertaa yleisempää. Skolioosin oireet ilmaantuvat yleensä 10-16-vuotiaana, mutta yleensä mitä aikaisemmin ne ilmaantuvat, sitä suurempi on mahdollisuus, että kaarevuus tulee merkittäväksi. Skolioosi voi edetä iän myötä, mutta murrosiän jälkeen kaarevuus ei enää kehitty. Selän kaarevuus voi kuitenkin pahentua, jos se ylittää 30 astetta.
Mikä on skolioosi?
Skolioosi on selkärangan voimakas kaarevuus, joka aiheuttaa selän poikkeaman tai kaarevuuden. Tämä kaarevuus esiintyy etutasossa: takaa katsottuna selkäranka kaartaa sivusuunnassa, oikealle tai vasemmalle. Selkärangassa on aina ensisijainen kaarevuus, johon liittyy useita pienempiä kompensoivia kaarevia.
Skolioosin tyypit
Skolioosia on kahta päätyyppiä.
- S-muotoinen skolioottinen kaarevuus, joka alkaa rintarangan yläosasta, jolla on vastakkainen käyrä rintarangan ja lannerangan välisessä siirtymäkohdassa, ja sitä seuraa toinen vastakkainen käyrä lannerangan alueella.
- Toinen tyyppi on C-muotoinen skolioosi, jossa koko selkäranka on vinossa tai kaareva toiselle puolelle, pienemmät kompensaatiot vastakkaiseen suuntaan niskassa ja lantiossa.
Kuinka tunnistaa skolioosi?
Skolioosin merkkien tunnistamiseksi tarkkaillaan joitain tiettyjä kehon alueita, joita kaarevuus muuttaa. Useimmissa tapauksissa skolioosi havaitaan suhteellisen varhaisessa iässä, lapsilla ja nuorilla.
Yksi yleisimmistä alueista, jotka voivat paljastaa skolioosin, on olkapään alue. Kompensaatioiden ansiosta olkapää ja lapaluu samalla puolella kuin rintarangan kaarevuus tai poikkeama ovat koholla ja korkeammalla kuin vastakkainen olkapää. Useimmissa tapauksissa lapaluu on siivekäs, eli se työntyy esiin rintakehästä.
Selän keskellä ja alueilla, joilla skolioosi aiheuttaa kaaren tai kallistuksen, selkälihakset ovat erittäin kireät ja jäykät. Yleensä myös kierto tapahtuu samalle puolelle kaarevuutta, kun kylkiluut tai lantio työnnetään taaksepäin. Tämä tulee erityisen havaittavaksi, kun henkilö nojaa eteenpäin.
Toinen vähemmän yleinen merkki on lonkan ja lantion liike ristiselän kaarevuuden tai poikkeaman vastakkaiselle puolelle. Näet, että lantio ulkonee selvästi toiselta puolelta tai sen kaksi sivua ovat eri korkeudella. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kaikilla skolioosipotilailla, koska monilla lantio on erittäin vakaa.
Skolioosin syyt
Skolioosin syyt on jaettu kolmeen ryhmään: toiminnalliset, eli ei-rakenteelliset, rakenteelliset ja idiopaattiset (jopa 80 % skolioositapauksista), eli ilman erityistä syytä.
Skolioosin toiminnalliset syyt
Toiminnallisessa skolioosissa ei ole rakenteellisia ongelmia ennen kaarevuuden kehittymistä. Tämä tarkoittaa, että hermoston vauriot, geneettiset tekijät ja vastaavat eivät ole häiriön taustalla. Siksi toiminnallisia syitä voivat olla lantion kallistus, alaraajojen pituuserot, asennon epäsymmetria, jännitys lihaksissa, jänteissä ja faskiassa, jännitys hermokudoksen ympärillä ja vaikutukset elimiin, kuten suolen arpikudos, umpilisäke tai munuaiskivet. Osteopaatit hoitavat toimintahäiriöitä erityisen tehokkaasti, koska he huomioivat kaikki edellä mainitut rakenteet ja elimet.
Skolioosin rakenteelliset syyt
Skolioosin rakenteelliset syyt johtuvat lihasten, kudosten ja hermoston vaurioista. Neuromuskulaariset ongelmat, kuten aivohalvaus, ovat esimerkki hermoston vaurioitumiseen liittyvistä syistä.
Neuroomat ja kasvaimet kehon eri kohdissa ovat myös esimerkkejä skolioosin rakenteellisista syistä.
Skolioosin idiopaattiset syyt
Skolioosin idiopaattiset syyt ovat itse asiassa rakenteellisia syitä. He edustavat jopa 85 % kaikista skolioositapauksistaja niillä ei usein katsota olevan tunnistettavaa syytä.
Tutkijat kuitenkin olettavat, että skolioosin idiopaattiset syyt liittyvät perinnöllisiin, perhe- tai geneettisiin tekijöihin.
Skolioosin oireet
Useimmissa tapauksissa skolioosi ei aiheuta oireita. Selkäkipu on yleisin oire. Kipu koetaan mekaaniseksi, eli se voi laukaista liikkeistä tai tietyistä asennoista. Kipu levossa on harvinaista, mutta se liittyy usein reumasairauksiin, kuten erilaisiin niveltulehduksiin.
Tyypillinen skolioosin kipu liittyy hermojuurien, kuten välilevytyrän, vaurioitumiseen. Tämä oire ilmenee useammin, kun selkärangan kaarevuus on suurempi.
Hermojuuren puristus tuntuu usein terävänä, jatkuvana kipuna selkärangan lähellä, joka voi säteillä käsivarsiin ja jalkoihin tai kylkiluihin.
Vakavissa skolioositapauksissa, joissa kaarevuus ylittää 30 astetta, voi ilmaantua oireita elinhäiriöstä.
Vaikutukset sydämen ja keuhkojen toimintaan voivat ilmetä puristavana tunnena rinnassa, hengitysvaikeuksina, sydämentykytyksenä ja muuna epämukavuutena. Ruoansulatuskanavan oireita voi myös esiintyä, kuten ummetusta, turvotusta ja ripulia tai merkkejä munuaisten, virtsarakon ja kohdun vajaatoiminnasta.
skolioosin hoito
Skolioosia arvioidaan iän, kasvun, käyrän tyypin ja suuruuden, oireiden ja toiminnallisen vaikutuksen perusteella. Seuranta- ja hoitopäätökset vastaavat ammattilaisia, joilla on kokemusta selkärangan ja skolioosin hoidosta.
Liikunta voi auttaa ylläpitämään toimintaa ja itseluottamusta liikkeessä silloin, kun se sopii henkilölle. Manuaalinen terapia ei korjaa rakenteellista käyrää tai käsittele elimiä tai neurologisia ongelmia skolioosin muokkaamiseksi. Uusi kipu, havaittava eteneminen tai neurologiset oireet vaativat lääketieteellisen arvioinnin.
Milloin hakea arviointia selkärangan poikkeaman varalta
Lapsilla ja nuorilla terveydenhuollon ammattilaisen tulee arvioida hartioiden, vyötärön tai vartalon epäsymmetria tai etenevän kaaret. Diagnoosi perustuu tutkimukseen ja tarvittaessa kuvantamistutkimuksiin ja standardoituihin mittauksiin.
Valvontaa, erityisharjoitusta, korsetteja tai leikkausta harkitaan henkilön perusteella, ei yksittäisen yksittäisen kynnyksen mukaan. Manuaalinen terapia ei korvaa tätä arviointia, eikä sen ole osoitettu korjaavan rakenteellista kaarevuutta.