Kiertäjähermo (vagushermo)

Vagushermon anatomia ja toiminta

Vagushermo on kymmenes aivohermo. Se on peräisin aivorungosta, kulkee kaulan ja rintakehän läpi ja saavuttaa vatsan eri elimiä. Se on sekahermo: se kuljettaa aistitietoa elimistä aivoihin, motorisia kuituja nieluun ja kurkunpäähän sekä parasympaattisia kuituja sydämeen, keuhkoihin ja ruoansulatusjärjestelmään.

Vagus on vuorovaikutuksessa autonomisen hermoston verkkojen kanssa, mutta se ei muodosta sympaattisen järjestelmän efferenttireittiä. Autonomiset toiminnot syntyvät monimutkaisista piireistä eivätkä yhdestä ”taistele tai pakene”- tai ”lepää ja digest” -kytkimestä.

Miksi vagushermo on tärkeä?

Monet sen kuiduista kuljettavat aistitietoa elimistä aivorunkoon. Moottorikuidut osallistuvat nielemiseen ja ääntelyyn; Parasympaattiset osat muiden kierrosten ohella säätelevät sydämen sykettä sekä hengitys- ja ruoansulatustoimintoja.

Nämä vaikutukset vaihtelevat elimestä ja tilanteesta riippuen. Ei ole oikein väittää, että laiska heikentäisi aina hengitystiheyttä tai että yleisoireet osoittaisivat ”epätasapainoa” sympaattisen ja parasympaattisen välillä. Tämä ilmaus ei ole lääketieteellinen diagnoosi.

Mitkä oireet vaativat arviointia?

Vagushermon tai sen oksien vaurio voi sen sijainnista riippuen aiheuttaa äänen käheyttä, nielemisvaikeuksia, yskärefleksin muuttumista, ruoansulatuskanavan motiliteettiongelmia tai sydämen rytmin muutoksia. Näillä oireilla on kuitenkin monia muita mahdollisia syitä, eivätkä ne salli ongelman johtuvan laiskasta ilman lääketieteellistä arviointia.

Päänsärky, kipu leuassa, niskassa tai lapaluissa, pistely käsivarsissa ja jännetulehdus eivät ole ”emättimen toimintahäiriön” diagnostinen luettelo. Uusia, jatkuvia tai progressiivisia oireita tulee arvioida kontekstissa.

Äkillinen hengitys- tai nielemisvaikeus, kasvojen tai raajojen heikkous, pyörtyminen tai uusi neurologinen häiriö vaatii kiireellistä apua: soita 112.

Voidaanko vagushermoa ”käsitellä” manuaalisesti?

Ei ole olemassa validoitua manuaalista testiä, jolla osteopaatti voisi diagnosoida ”aliaktiivisen” vagushermon, eikä ole luotettavaa näyttöä siitä, että viskeraaliset, kraniosakraaliset tai kaulan manipulaatiot venyttäisivät hermoa ja optimoivat sen toimintaa.

Hengitysharjoituksia tai rentoutustekniikoita voidaan käyttää hyvinvointiin ja stressinhallintaan, mutta subjektiivinen helpotus ei osoita, että hermoa olisi terapeuttisesti korjattu tai stimuloitu.

Lääketieteessä käytetty vagushermostimulaatio on sähköinen toimenpide, jonka asiantuntijat määräävät ja valvovat tiettyihin indikaatioihin, esimerkiksi joihinkin epilepsiatapauksiin. Se ei vastaa manuaalista hoitoa. Pään tai autonomisen vamman oireet vaativat lääkärin hoitoa.