Virtsankarkailu

Virtsankarkailun päämuodot

• Ponnistusinkontinenssi: Virtsaa karkaa yskiessä, aivastaessa, nauraessa tai muussa tilanteessa, jossa vatsaontelon paine kasvaa.
• Pakkoinkontinenssi: Virtsaa karkaa äkillisen ja voimakkaan virtsaamispakon yhteydessä, kun virtsaamisen lykkääminen on vaikeaa. Oire liittyy usein yliaktiiviseen rakkoon.
• Ylivuotoinkontinenssi: Rakko ei tyhjene kunnolla, jolloin virtsaa voi tihkua ulos. Taustalla voi olla virtsan ulosvirtauksen este tai rakon heikentynyt supistumiskyky. Tilanne edellyttää lääkärin arviota.
• Sekamuotoinen inkontinenssi: Oireissa on sekä ponnistus- että pakkoinkontinenssin piirteitä.

Myös virtsaamiskertojen tiheys, yöllinen virtsaamistarve ja rakon tyhjentämiseen liittyvät vaikeudet ovat tärkeitä tietoja oireiden arvioinnissa. Ne eivät kuitenkaan yksin määritä virtsankarkailun muotoa. Hoito suunnitellaan oireiden ja niiden taustalla olevien syiden perusteella.

Syitä ja tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa virtsankarkailuun

Virtsanpidätyskykyyn vaikuttavat virtsarakon ja virtsaputken sulkijalihaksen toiminta, lantionpohjan lihakset sekä hermoston säätely. Raskaus ja synnytys, lantion alueen leikkaukset, lantion elinten laskeumat, pitkäaikainen yskä, ummetus ja painon muutokset voivat vaikuttaa virtsanpidätyskykyyn. Vaikutukset vaihtelevat yksilöllisesti.

Neurologiset sairaudet, kuten aivohalvaus, MS-tauti ja Parkinsonin tauti, voivat heikentää virtsarakon hallintaa tai vaikeuttaa sen tyhjenemistä. Myös jotkin lääkkeet voivat vaikuttaa virtsaamiseen. Keskustele lääkärin kanssa mahdollisista lääkehaitoista, äläkä lopeta lääkitystä omin päin.

Yksittäisen riskitekijän esiintyminen ei tarkoita, että se olisi virtsankarkailun ainoa tai varsinainen syy.

Arviointi eri elämänvaiheissa

Miehillä eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu voi vaikeuttaa virtsan kulkua. Myös eturauhasleikkauksen jälkeen voi esiintyä virtsankarkailua. Kaikki miesten virtsaamisoireet tai virtsankarkailu eivät kuitenkaan johdu eturauhasesta.

Naisilla raskaus, synnytys, vaihdevuodet ja lantion elinten laskeumat voivat vaikuttaa virtsanpidätyskykyyn. Myös muut mahdolliset syyt on kuitenkin otettava huomioon. Vaihdevuosiin liittyvät limakalvo-oireet voivat vaatia erillistä hoitoa. Paikallinen hormonihoito voi lievittää limakalvo-oireita, mutta se ei ole yleinen hoito ponnistusinkontinenssiin.

Virtsankarkailun vaikeusasteen arviointi

Arviossa huomioidaan virtsankarkailun esiintymistiheys, määrä, tilanteet ja vaikutukset päivittäiseen elämään. Virtsaamispäiväkirja ja asianmukaiset kyselylomakkeet auttavat kartoittamaan oireita. Virtsankarkailun vaikeusastetta ei kuitenkaan voida määrittää pelkästään kuukausittaisten karkailukertojen lukumäärän perusteella.

Hoitomahdollisuudet

Ponnistus- ja sekamuotoisen virtsankarkailun hoidossa ohjattu lantionpohjan lihasharjoittelu on yleensä tärkeä osa hoitoa. Pakko- ja sekamuotoisessa virtsankarkailussa virtsarakon harjoittelu voi myös auttaa. Harjoittelussa virtsaamistottumuksia pyritään muuttamaan terveydenhuollon ammattilaisen ohjauksessa.

Lääkäri voi suositella lääkehoitoa tai ohjata potilaan erikoislääkärin arvioon. Joissakin tilanteissa voidaan harkita myös kirurgista hoitoa tai muita toimenpiteitä. Hoitomuodon valinnassa otetaan huomioon diagnoosi, hoidon mahdolliset hyödyt ja riskit sekä potilaan omat toiveet.

Virtsankarkailusuojat ja muut apuvälineet voivat helpottaa arkea. Katetria käytetään vain lääketieteellisistä syistä, ja sen käyttö edellyttää terveydenhuollon ammattilaisen ohjausta ja seurantaa.

Elintapojen merkitys ja manuaalisten hoitojen rajat

Liian vähäinen nesteiden saanti voi aiheuttaa terveyshaittoja, kun taas runsas juominen voi lisätä virtsaamistarvetta. Sopiva nestemäärä riippuu yksilöllisistä tekijöistä, kuten terveydentilasta ja elinolosuhteista. Yleinen 1,5 litran suositus ei tarkoita kokonaisnestemäärää, sillä myös ruoasta saadaan nestettä. Jos sinulle on määrätty sairauden vuoksi nesteiden saannin rajoitus, noudata saamiasi ohjeita.

Myös kofeiinin käyttöön, ummetukseen ja virtsaamistottumuksiin kannattaa kiinnittää huomiota. Virtsarakon harjoittelu suunnitellaan yksilöllisesti. Kaikille sopivaa yleissääntöä esimerkiksi kolmen tunnin välein virtsaamisesta tai varmuuden vuoksi virtsaamisesta ei ole.

Ei ole riittävästi tutkimusnäyttöä siitä, että manuaalisilla käsittelyillä, kuten asento- tai verenkiertoon vaikuttavilla tekniikoilla, voitaisiin hoitaa virtsankarkailua. Ne eivät korvaa asianmukaista lääketieteellistä arviota tai näyttöön perustuvaa kuntoutusta.

Milloin tarvitaan kiireellistä hoitoa?

Virtsaamiskyvyttömyys, veri virtsassa sekä kuumeeseen liittyvä kylkikipu edellyttävät nopeaa lääkärin arviota.

Jos selkäkipuun liittyy uusi tunnottomuus haarovälissä tai uusia virtsarakon tai suolen toiminnan häiriöitä, kyseessä voi olla vakava hermojuurten puristustila. Hakeudu välittömästi päivystykseen. Jos oireet ovat äkillisiä tai vaikeita, soita 112.

Näin harjoitat lantionpohjan lihaksia

Aloita tunnistamalla lantionpohjan lihakset ja opettelemalla niiden rentouttamista. Voit harjoitella mukavassa asennossa supistamalla lantionpohjan lihaksia kevyesti niin, että tunnet niiden kohoavan ylöspäin. Hengitä samalla normaalisti. Rentouta lihakset tämän jälkeen kokonaan.

Harjoitusten kesto, toistomäärä ja eteneminen sovitetaan yksilöllisen arvion perusteella. Älä harjoittele katkaisemalla virtsasuihkua virtsaamisen aikana. Jos harjoittelu aiheuttaa kipua, lantionpohjan lihasten rentouttaminen on vaikeaa tai virtsarakon tyhjentäminen ei onnistu kunnolla, hakeudu ammattilaisen arvioon ennen harjoittelun tehostamista.

Lisätietoja: NHS: Virtsankarkailun hoito ja NIDDK, Lantionpohjan harjoitukset, englanniksi.