Mononukleoosi

Yleisimmät oireet

Tarttuvan mononukleoosin tyypillisiä oireita ovat kuume, kurkkukipu, imusolmukkeiden turvotus ja voimakas väsymys. Nielurisat voivat olla turvonneet, ja niiden pinnalla voi esiintyä vaaleita peitteitä. Joillekin voi kehittyä myös ihottumaa tai pernan ja maksan suurenemista.

Monet aikuiset ovat sairastaneet Epstein–Barr-virusinfektion tietämättään, sillä tartunta voi olla vähäoireinen tai jopa oireeton. Infektion jälkeen virus jää elimistöön piilevänä eikä poistu sieltä kokonaan.

Oireet eivät kuitenkaan ole tyypillisiä vain mononukleoosille, vaan niitä voi esiintyä myös muiden infektioiden yhteydessä. Pitkittynyt tai voimakas kurkkukipu on siksi hyvä tutkituttaa, jotta oireiden syy voidaan selvittää.

Miten mononukleoosi diagnosoidaan?

Lääkäri arvioi diagnoosia tehdessään oireet, niiden keston ja potilaan yleisen voinnin. Tarvittaessa diagnoosia täydennetään verikokeilla, joiden avulla mononukleoosi voidaan erottaa muista infektioista ja mahdolliset elinmuutokset selvittää.

Heterofiilivasta-ainetestiä eli niin sanottua Monospot-testiä voidaan käyttää mononukleoosin diagnosoinnissa. Testi ei kuitenkaan yksinään varmista Epstein–Barr-virusinfektiota, sillä tulos voi olla väärä etenkin taudin alkuvaiheessa ja pienillä lapsilla.

Tarvittaessa diagnoosia tarkennetaan EBV-vasta-ainetutkimuksilla. Niiden avulla voidaan selvittää, onko kyseessä tuore vai aiemmin sairastettu infektio. Tuloksia arvioidaan aina yhdessä oireiden ja muiden tutkimustulosten kanssa.

Hoito ja itsehoito

Tarttuvan mononukleoosin hoito on yleensä oireenmukaista, sillä tautiin ei ole varsinaista parantavaa lääkehoitoa. Toipumista tukevat riittävä lepo, nesteiden nauttiminen sekä kuumeen ja kivun lievittäminen. Kipulääkkeen valinnassa tulee huomioida ikä, mahdolliset perussairaudet ja muut käytössä olevat lääkkeet. Aspiriinia ei tule antaa alle 16-vuotiaille lapsille ilman lääkärin määräystä.

Antibiootit eivät tehoa Epstein–Barr-virukseen, joten niitä ei käytetä mononukleoosin hoitoon. Niitä voidaan tarvita vain, jos todetaan samanaikainen bakteeri-infektio. Jos juominen tai nieleminen vaikeutuu, on hakeuduttava lääkärin arvioon.

Jos et pysty nielemään sylkeä tai sinulla on vakavia hengitysvaikeuksia, hakeudu välittömästi päivystykseen tai soita 112.

Manuaaliset hoidot eivät paranna mononukleoosia

Pernan tai maksan hieromisesta tai käsittelystä ei ole osoitettu olevan hyötyä mononukleoosin hoidossa. Myöskään osteopatian ei ole osoitettu vaikuttavan elimistön kykyyn torjua EBV-infektiota tai nopeuttavan taudista toipumista.

Mononukleoosi voi aiheuttaa pernan suurenemista, minkä vuoksi vatsan alueen voimakasta käsittelyä ja erityisesti iskuja tai painetta aiheuttavaa toimintaa tulee välttää. Suurentuneen pernan yhteydessä on tärkeää noudattaa lääkärin antamia liikunta- ja rasitusrajoituksia.

Pernan ja maksan varotoimet

Mononukleoosi voi aiheuttaa pernan suurenemista ja tilapäisiä muutoksia maksan toiminnassa. Pernan repeämisen riskin vuoksi on tärkeää välttää kontaktiurheilua, vatsan alueelle kohdistuvia iskuja ja raskasta fyysistä rasitusta sairauden aikana. Liikuntaan ja normaaliin fyysiseen aktiivisuuteen voi palata asteittain lääkärin ohjeiden mukaan.

Äkillinen ja voimakas kipu vatsan vasemmassa yläosassa, joka voi säteillä vasempaan olkapäähän, saattaa olla merkki pernan repeämästä. Jos kipuun liittyy huimausta, pyörtymistä tai hengitysvaikeuksia, soita välittömästi 112.

Mitä EBV-viruksen jääminen elimistöön tarkoittaa?

Epstein–Barr-virus jää tartunnan jälkeen elimistöön piilevänä. Virus voi aktivoitua uudelleen, usein ilman oireita. Uudelleenaktivoitumisen yhteydessä virusta voi erittyä esimerkiksi sylkeen, joten tartuttaminen on mahdollista myös alkuperäisen infektion jälkeen.

EBV-infektion tiedetään liittyvän joidenkin syöpien kehittymiseen, ja sen yhteyttä myös multippeliskleroosiin (MS-tautiin) on tutkittu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että mononukleoosin sairastanut henkilö sairastuisi myöhemmin näihin tauteihin. Pelkkä aiemmin sairastettu EBV-infektio ei myöskään mahdollista yksilöllisen sairastumisriskin luotettavaa arviointia.

Henkilöiden, joiden immuunipuolustus on heikentynyt, on hyvä keskustella EBV-infektioon liittyvistä riskeistä ja seurannasta hoitavan lääkärin kanssa.

Toipuminen ja paluu arkeen

Useimmat mononukleoosia sairastavat toipuvat muutamassa viikossa, mutta väsymys voi jatkua pidempään, joskus jopa useita kuukausia. Pitkittynyt väsymys on osa taudista toipumista, eikä sitä pidä vähätellä.

Sairauden akuutissa vaiheessa on tärkeää levätä riittävästi ja välttää liiallista rasitusta. Kouluun tai töihin palaaminen riippuu voinnista ja oireiden voimakkuudesta. Tarvittaessa arkeen palaamista voidaan helpottaa keventämällä työ- tai opiskelukuormaa. Urheiluun palaamisesta tulee sopia erikseen lääkärin kanssa, sillä suurentuneeseen pernaan liittyy repeämisriski.

Alkoholin käyttöä tulee välttää sairauden aikana, erityisesti jos infektio on vaikuttanut maksan toimintaan. Alkoholin käytön aloittamisesta uudelleen on hyvä keskustella lääkärin kanssa. Yleispätevää aikarajaa alkoholin käytön turvalliselle aloittamiselle ei voida antaa.

Mononukleoosin aikana tai sen yhteydessä voi esiintyä myös ihottumaa, joskus lääkkeiden käytön seurauksena. Jos ihottumaa ilmaantuu, ota yhteyttä lääkäriin syyn selvittämiseksi. Myös uudet, pahenevat tai pitkittyvät oireet on syytä arvioida uudelleen.

Ravitsemus ja tartunnan ehkäiseminen

Kurkkukipu ja ruokahaluttomuus voivat vaikeuttaa syömistä ja juomista. Tällöin kannattaa suosia pieniä, helposti nieltäviä aterioita ja nauttia nesteitä säännöllisesti pieninä kulauksina. Jos syöminen tai juominen ei onnistu riittävästi tai ilmenee kuivumisen merkkejä, on syytä hakeutua terveydenhuollon arvioon.

Monipuolinen ja riittävä ravinto tukee elimistön palautumista. Vitamiinit ja ravintolisät eivät kuitenkaan paranna EBV-infektiota, eikä niiden käytöstä ole osoitettu olevan erityistä hyötyä mononukleoosin hoidossa ilman todettua ravintoainepuutosta. Mahdolliset puutostilat arvioidaan yksilöllisesti.

Sairauden aikana on tärkeää välttää raskasta liikuntaa ja noudattaa lääkärin antamia liikuntarajoituksia. Erityisesti urheiluun palaamisessa on huomioitava pernan suurenemiseen liittyvä riski.

EBV leviää pääasiassa syljen välityksellä. Tartunnan leviämisen vähentämiseksi vältä suutelemista sairauden aikana äläkä jaa muiden kanssa juomalaseja, vesipulloja, ruokailuvälineitä tai hammasharjoja. Huolehdi myös hyvästä käsihygieniasta ja puhdista syljen tahraamat esineet ja pinnat.

Lähteet ja tieto

• NHS: Tarttuva mononukleoosi, englanniksi.
• CDC: Epstein-Barr-virus ja EBV-tutkimusten tulkinta, englanniksi.
• NHS: Pernan sairaudet, englanniksi.
• National Cancer Institute: Infektiot ja syöpä, englanniksi.
• Bjornevik ym. 2022: EBV:n ja MS-taudin välinen yhteys, englanniksi.